Mummoton

Pari lyhytta sanaa mummoista ja niiden tyyleistä. Siis minusta ei ole mitään inspiroivampaa kuin mummojen vaatteet! Ne on melkein joka kerta hienoja. Mummoilla on niin rohkeaa yhdistelyä lenkkareista kukkamekkoihin ja sohvakäsilaukkuihin. Vitivalkea tai nätin hopeinen tukkakin on niin ihana! Mä toivon sydämeni kyllyydestä, että vanhana mulla on just niin oikein valkoinen tukka kun voi olla. Värjään sen sitten siniseksi.

Mulla ei itsellä ole mummoa. Toinen kuoli kun äiti oli 4 ja toisen tapasin viimeks about 1-vuotiaana. Ukkeja en ole nähnyt senkään vertaa.

Nahkiainen

Minä tein tänään elämäni löydön. Aloitanpa tarinan ihan alusta.

Eräänä päivänä poikkesin Espritin liikkeeseen ja bongasin ihanan keltaisen nahkatakin. Se oli kuin tehty minulle. Paitsi että hinta oli hieman liian kirpaiseva, 329€. Sydän murtuneena jätin takin kauppaan ja aloin etsiä keltaista nahkatakkia muualta. Etsin ja etsin, mutta turhaan.

Kunnes tänään, juuri kun väsyneenä ja räjähtäneen näköisenä tulin kotiin, äitini houkutteli minut pienelle shoppailukierrokselle. Jotenkin me sitten päädyimme samaan liikkeeseen ja minä löysin hyllystä tämän hemaisevan takin. Katsahdin hintalappua (masentuneena siitä, ettei minulla olisi varaa siihen vieläkään) ja sydämeni heitti kuperkeikkaa. 100€ pienenpienen saumassa olevan vian vuoksi, jota en olisi edes huomannut, ellen olisi etsinyt. Ja vieläpä juuri oikea koko.

Äiti oli niin ilahtunut tästä onnenpotkusta, että kustansi takin minulle. Sain vihdoin keltaisen nahkatakin! Oikeaa nahkaa jopa, lampaannahkaa.

Elinalla on nyt kaikki niin hyvin että aijaijai. Siis elämä sujuu muutenkin kuin takin osalta.

Aika kauheaa oli tämä teksti, olisin voinu tiivistää tämän virkkeeseen "ostin keltaisen nahkatakin ja sain sen halvalla, koska siinä oli pieni virhe" mutta yritin nyt vähän saada tunnetta mukaan.

8 päivää

Mulla ei ole kuvia. Kamera on jäänyt kotiin joka päivä siitä saakka kun koulu alkoi. Viime viikonlopun hääreissusta saattaa olla muutama, laitan niitä sitten joskus kun laitan ne koneelle (Sain sen hääkukkakimpun! kysyin Heikiltä milloin mennään naimisiin.)

Kouluun oli ihana mennä, minä olin oikeasti innoissani. Nyt vähän alkaa arveluttaa kun pitäis historiaa lukea ja muutenkin on koko jakso täynnä kirottuja yhteiskuntajuttuja. Yhteiskuntafilosofia, yhteiskuntaoppi, jotain poliittista historiaa eli sotajuttuja, nami. Ja 3 kurssia Lyseolta. Alkaa jo hirvittää se hiljaisuus.

Nyt on jotenkin hermostunut olo, kouluko sitä tuottaa vai Hetti vai teenjuonti. Tähän mennessä mulle ei ole kerennyt kertyä soittotunnin lisäksi muita harrastuksia, jos bändiä ja koulun bändiä ja lauluyhtyettä ei lasketa. Yritän nyt pitää ne vähäisellä, että elämälle jää aikaa, mutta toisaalta olis kiva aloittaa joku liikuntajuttu ja himottais laulutunnit ja kaikki... Miks viikossa pitää olla vain seitsemän päivää?

Rakennusmies Elina

Minä oon ihan jumissa siis ai ai ai sattuu. Tuli eilen nosteltua painavia asioita, koska mulla oli semmonen sisustusprojekti. Kävin viime keskiviikkona ostamassa Jyskistä uuden hyllyn (no virallisesti se on tilanjakaja) ja äitin kanssa sitten koottiin se. Ostin myös pari kivaa koria, Myy halusi testata ne ekana.

Helpoin homma oli vanhan hyllyn purkaminen, kasasin kaiken nätisti lattialle ja sitten pistettiin hylly palasiksi. Miksi näistä kuvista tuli nyt tämmösiä rumia ja suttuisia?? No kyllä tuosta erottuu, että tuossa on lääkärikirja. Koska olen niin wannabe-tohtori.

Sitten se itse kokoaminen oli ihan niinku kauniisti sanottuna kamalaa. Laudat oli ihan kieroja ja tapit ei pysyny paikoillaan mistään kohti ja kaks tuntia kiroiltiin siinä. Mutta koska olemme voimakastahtoisia naisia niin me teimme sen.

Tunnin lastasin tavaraa tuohon, se homma tosin on vielä vähän kesken. Sain vihdoinkin koulukirjat jotenkin järkevästi, aaaah. Nuo valkoiset möntit toisiks alimmalla rivillä on untuvatossut, ne on siinä koska Myy halus oman pienen yksiön tuosta kerrostalosta.

Tuo kasvi tuolla vasemmassa ylänurkassa (en uskalla ruveta ajattelemaan onko se nyt vasen kun minusta se on oikea koska samaistun liikaa hyllyyn mutta siis muiden järjellä ajatellen vasen) näyttää ihan kuin siinä olis kauheasti oksia, oikeesti siinä on vaan semmonen yks 3-metrinen oksa jolle en löydä mitään paikkaa koskaan niin kieputin sen kasaks tuonne hyllyn päälle. Voiko sitä sanoa edes oksaksi, kuulostaa ihan puulta. Siis yksi varsi! Yksi hiton pitkä varsi joka kasvaa koko ajan lisää ja valtaa kaiken tilan.

Tänään koskee joka paikkaan, lihakset on ihan hellänä. Tuota hyllyä en ala ainakaan minä ihan heti purkamaan, ei kestäis hermot rakentaa sitä uudelleen. Mutta muuten selvisin vähillä vammoilla, ainoastaan peukaloon tuli pikkunen haava kun revin pahvilaatikkoa auki.

Tänään olis tarkotus vielä kääntää sänky toisin päin ja vähän viimeistellä muutenkin. Sitten alkaa minun huone hiljalleen näyttää asuttavalta. Äiti aina hokee, että minun pitäis pyytää kavereita käymään kunhan saan tuon huoneen kuntoon. En minä kyllä silti pyydä. Anna saa ehkä joskus piipahtaa.

Niin ja asiasta juustomakkaraan, joudun astmatesteihin. Lääkärin mukaan verikokeet viittas siihen että mulla on astma, nyt pitäis alottaa PEF-mittaukset kotona ja sitten hankkiutua sinne tutkimuksiin. Mutta elättelen silti toiveita, että tämä yskä yhtäkkiä vaan katoaisi ja mulla ei mitään astmaa olisi.

Hurjaa poliittista kannanottoa

Savonlinnassa katselin kaverin äidin vaatteilla täytettyä huonetta ja täpötäyttä kirjahyllyä ja mietin, että oikeastaan olis hauskaa vain ostaa kaikkea kivaa mitä eteen sattuu. Sitten tuli ajatus onnen pysyvyydestä, että "Njääs ihmisen biologia vaan ajaa sen ostamaan lisää ja lisää kamaa eikä se ole ikinä tyytyväinen." Ajattelin syvällisesti, ettei onni löydy vaatteista, ja sitten rupesi suututtamaan (jälkiedit).

Minua ärsyttää ilmastonmuutospropaganda ja se, että joka ainoan ruokakassinkin pitää olla kangasta, ja päätöksillä tehdään suuria muutoksia jeejee. Tässä ei ole kyse siitä, ettei minua suunnattomasti ahdistaisi maailmanloppu ja huono omatunto ja ylikansoittuminen ja kaikki. Maailma vaan puskee joka reiästä erilaisia elämänparantamiskeinoja ja aatteita: Älä ruoki lamaa - älä osta mitään, ole oma itsesi - seura muotia, älä syö eläimiä - syö monipuolisesti. Varsinkin tämä älä osta mitään -periaate mietityttää; mitä niille vaatteille tapahtuisi, jos kukaan ostaisi niitä? Ne heitettäisiin menemään siinä missä käytettyinäkin.

Onko se vastuuntunnottomuutta vai lapsellisuutta vai pelkkää laiskuutta, kun minä olen edelleen sitä mieltä, että jos jätemäärää pitäisi vähentää, sitä pitäisi valmistaa vähemmän? Toisaalta koko tämän jutun pohjimmaisin idea taisi olla yritys pehmittää huonoa omatuntoa kaikesta elämäni aikana ostamastani krääsästä. Ei sitä oikeastaan edes ole paljon, varsinkin nykyään kun olen tiukentanut vaatteenvalintakriteeriä, mutta myös antanut itseni ostaa.

Ehkä ihmisellä pitää aina olla omat syntinsä. Nykyään ne on ehkä syöminen ja ilmaston tuhoaminen.
(ens kerralla vähän lempeämpää postia.)

Possuflunssa ja tuberkuloosi

Anteeksi tämä minun kirjoituslaiskuuteni, minulla on menny nyt kuukausi tätä yskää kärsiessä ja vielä on kolme päivää antibioottikuuria jäljellä. Olen hyödyntänyt sairastelua ja lukenut bilsaa, mitä sitä muutakaan kauniina kesäpäivinä voisi tehdä. Vimppu teki samaa mutta ei lukenut bilsaa. Ps. huomatkaa sen hännättömyys.

No oon minä muutamana päivänä myös ulkona käyny. Eilen lähdin reippaalle kävelylle ja kuvasin niinku sorsan tiiättekö se on semmonen lintu.

Se niinku tuossa jumppaa tai jotain.

Tänään tein samaa kuin Annan edellisessä postauksessa, eli kieriskelin Aleksin kanssa nurmikolla, tai miten se nyt sen ilmaisikaan. Samassa paikassa jopa. Sitten iski sadekuuro ja me mentiin pensaan alle piiloon niin ei kastuttu.

Ostin tollasen ihkun radion yks päivä, Annalla on samanlainen mutta eri värinen. Me ollaan Anben kanssa niin truu samixii. Sillä on kiva popitella puistossa.

Nyt ootan vaan innolla kouluun pääsemistä!

Pari epäsyvällistä päivää

Eilen kuovin kirpputoria ja löysin sinisen mekon, epämääräisen harmaan villamekon ja kulahtaneet leveälahkeiset farkut. Ostin ananasjäätelön ja kävin oiotuttamassa silmälasit, joiden päälle poljin toissapäivänä (onnellisia piilaripäiviä, ne vaan tuntuu näöllisesti niin paljon paremmalle). Sitten pyöräilin Valkeiselle katselemaan Elinaa ja Aleksia, jotka kieriskeli pusikon vieressä karkkipussin ja kokispullon kanssa.

Minä tietenkin söin puolet loppukarkeista ja olin onnellinen.

Soitin Heikin paikalle ja ajettiin kaupan kautta niille. Tehtiin terveellistä patonkievästä eikä oltu niin läskejä kuin yleensä. Vuokrattiin myös Corpse Bride, oli ihan hauska ja yllättävän ihana eikä niin ennalta-arvattava. Pidettiin siitä molemmat, mutta minusta ruumistytön olis pitänyt saada se mies ):

Heikin oma corpse bride. Annan tukka alkaa taas olla ylikasvanut, mitenkä lyhyeks se pitäis leikata että pysyisi edes kuukauden jonkinlaisena?

Kuuntelen Abbaa, se on vielä hienompaa kuin Spice Girls. Musiikki muuten tuntuu puolet vahvempana jos sitä kuuntelee jossain muualla kuin koneella. Koneella se vaan valuu ohi aivoista ja rupeaa oksettamaan.

Pop-Corn

Jeikki tuli eilen takaisin. Minä taisin lagittaa koko viime viikon, yritin ehkä koko ajan päästä mahdollisimman nopeasti sunnuntaihin. Hetken aikaa tuntui kummalliselta, että se on taas Kuopiossa, ja minä mietin vähän aikaa että mahtaakohan se olla olemassa.

Niin, Rokkikokki oli tosiaan hieman tylsä, ja harmaa taivas masensi vielä lisää. Kerkesin manata helvettiin jo koko Suomen kännisen kansan ja huonon musiikkimaun (Turmion kätilöt ja se nahkakorsetti ja kaikki älytön niiiiiiiin outo ja erikoinen juttu mikä tekee siitä bändistä niiiiiiiin hyvän ja musiikista niiiiiiin ihanaa). Kaiken sen jälkeen tuntui melkein Sonata Arctica -fanilta siellä satojen sellaisten joukossa. Ikihitti Tallulah ja Fullmoon pelasti illan, ja keikan jälkeinen ilotulitus oli ihana. Järjestäkää Kuopio Pop-Corn niin minä tulen sinne heti.

Elinan ruusu.

Tätä Elina halusi, mutta se maksoi liikaa.

"Paskaa!"

Himorokkaajat

No mepä käytiin Annan kanssa rokkaamassa. Olihan sekin kokemus, vaikka Anna ei oikein lämmenny bändeille ja tylsistyi. Tuo ranneke laitettiin niin löysälle, että sain se pujottamalla pois kädestä ja se meinas tippua vähän väliä.

Joo siis tämän edustavampia ei jaksettu olla :D Minun pitää värjätä tukka ennen kuin koulu alkaa ja yritän käydä kampaajalla karsimassa sitä myös jos suinkin saan aikaseks. Takana hallituksen PJ joka pääsi tähän blogiin jo toisen kerran! Uniklubia kuunneltiin varmaan tuolloin.

Pete Parkkosta ei jaksettu kuunnella loppuun niin mentiin Coffariin ja saatiin Aleksi seuraksi. Sen kahvikuppiin ilmestyi mystisesti kiinalainen merkki! Kuva on valitettavasti huono, kauhean vaikeaa kuvata kahvikupin pohjaa kun valoja ja varjoja tulee niin miljoona. Mutta ehkä se erottuu siitä. Jin & Jang.

Illaksi mentiin takaisin kuuntelemaan bändejä, minä pääsin kattomaan Apulantaa jeeee! Ja se oli ihana, ei tarvinnu pettyä.

Sain ihanan punaisen ruusun, jonka joku ääliö katkaisi Apulannan aikana. Onneksi Anna ehti kuvata meidät ennen sitä. "There's nothing more dangerous than a boy with charm.."

Anna-bubu ja poika jolla on kaunis silmä.

Sunnuntain minä lagasin kotona kun oli kauhea olo ja Anna odotti Heikkiä kotiin.