Mietittiin tuossa yks päivä Annan kanssa, että millaiset ihmiset on kiehtovia. Minä jatkoin asian pohtimista itsekseni, kyllä minuakin kiinnostaa ihmiset vaikka olen maailman epäsosiaalisin ihminen. Mietin myös millaiset ihmiset jää mieleen, hyvässä tai huonossa mielessä.
1) Kauniit. Sille vaan ei mahda mitään, kauniit ihmiset kiinnittää huomion. Kasvoiltaan kauniit, vartaloltaan kauniit, kauniisti pukeutuvat.. Jos ihminen näyttää siltä, että se joka aamu käyttää vähintään puolitoista tuntia laittautumiseen, niin kyllä sitä tulee katseltua. Olishan se aika hienoa, jos itsekin jaksais nähdä niin paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ja sitten taas päinvastoin, jotkut ihmiset näyttää aina kauniilta vaikka kulkis jätesäkissä, ja sekin on aika ihailtavaa.
2) Rumat. Siinä missä tulee tuijoteltua kauniita niin ainakin saman verran katselen myös rumia ihmisiä. En nyt kyllä tiedä voiko tässä tapauksessa käyttää sanaa "kiehtova", mutta ainakin kiinnostava. Ihmiset tykkää myös rumuuden näkemisestä jollain tasolla. Enkä minä yleensä katsele ketään pelkän rumuuden takia, vaan mietin, mikä siitä ihmisestä tekee ruman. Haluaisin kyllä ajatella, että kaikissa ihmisissä on jotain kaunista, ja yleensä onkin, mutta joskus vaan näkee semmosia tapauksia että se kauneus ei ainakaan ulospäin näy.
3a) Överit. Eli omaa persoonallisuuttaan liiaksi korostavat. Miljoona helyä ja kaikki sateenkaaren värit meikkiin ja hiuksiin ja vaatteisiin. Tai itsensä niiteillä varpaista päälakeen kuorruttaneet punkkarit. Tai hevarit jotka ei suostu syömään kuin mustaa ruokaa. Tai uskovaiset/ateistit jotka kuuluttaa uskoaan/uskomattomuuttaan jokaiselle vastaantulevalle elolliselle ja elottomalle olennolle yrittäen käännyttää kivetkin. Tai amikset joista ei voi sanoa muuta kuin että amis. Näiden kohdalla tulee mietittyä, että miksi oi miksi.
3b) Uskovaiset ja uskonnottomat ansaitsi nyt oman kohdan. Vaikka minä en usko Jumalaan, niin minusta ääriuskovaiset on jotenkin tosi kiinnostavia. Siis semmoset, jotka oikeasti rukoilee aina ennen kuin laittaa jotain suuhunsa ja perustelee arkisia asioitakin Raamatulla ja vastustaa naispappeutta ja aborttia ja paastoaa jne. Niissä on jotenkin semmosta hassua viattomuutta ja tekopyhyyttä yhtä aikaa. Yleensä uskovaiset on kyllä tosi sydämellisiä ja herttaisia ihmisiä ja rakastan keskustella asioista sellaisten kanssa, niin pitkään kuin minua ei yritetä käännyttää. Ääriateistit taas menee sinne ärsyttävyyden puolelle, miten jollekin voi tulla niin suuri trauma jostain uskonnoista että jaksaa tuhlata energiaansa muille saarnaamiseen siitä, miten uskonnot on typeriä. Kamoon, onko se joltain pois jos toinen uskoo?
4) Oudosti käyttäytyvät ihmiset. Mulla olis tähän nyt niiiin hyvä esimerkki, mutta en uskalla kirjoittaa mitään kenestäkään tietystä henkilöstä etten ole kohta oikeudessa ja maksamassa korvauksia kunnianloukkauksesta. Mutta siis niinku ihmiset, jotka käyttäytyy oudosti. Kyllä te tiedätte. Pakkoliikkeet, neuroottisuus, kaikki tilanteeseen sopimaton ja normeja rikkova käyttäytyminen. Semmonen "mitä helvettiä tuon päässä liikkuu, miksi se tekee noin".
Vaikka ihminen näyttäis kuinka kiinnostavalta tahansa niin en minä kaikkiin kiinnostaviin haluais tutustua. Mutta ihmiset joihin haluan, on sitten..
5) Ihmiset, jotka on minulle sosiaalisia ilman mitään syytä. Nämä vetoaa minuun henkilökohtaisesti eniten. Minä en todellakaan harrasta semmosta säästä jutustelua, enkä ole aina maailman ystävällisin ihminen. Mutta jos joku siitä huolimatta haluaa olla minun seurassa, niin se on aika vau. Yleensä uudet tuttavuudet aina katoaa siinä vaiheessa kun ne huomaa, etten minä oo mikään erityisen lahjakas ja kiinnostunut keskustelemaan enon parturikäynnin suurista kustannuksista. Sitten kun joku haluaa tarkoituksella siitä huolimatta olla minun kanssa ja aloittaa keskustelun kysymällä juonko minä piimää (haha tämä nyt pääsi tähän esimerkiksi :D) niin siinä vaiheessa minä oon jutussa mukana.
6) Hauskat. Kaikki tykkää hauskoista ihmisistä mutta minulla on vaan vaatimustaso korkealla. Harvat ihmiset saa oikeasti minut nauramaan, minun huumorintaju ei aina osu yksiin muiden kanssa. Tämä vaatii samantasoista mielikuvitusta ja tietynlaista kyynisyyttä.
Muita ajatuksia herättäviä on sitten nämä ärsyttävät tapaukset. Ääriateistit mainitsin jo, mutta myös:
7) Ihmiset, jotka ei osaa olla hetkeäkään yksin. Ne, jotka näyttää suunnattoman ahdistuneilta, jos joutuu istumaan jossain vartin yksin. Tämä on niin semmonen ihmisryhmä, argh. Kauheasti vilkuilua kaikkialle, tulispa joku jonka kanssa vois jutella ihan mistä tahansa, apua toivottavasti kukaan ei nää että istun tässä yksin, hei tuolta tulee tuo menen puhumaan sille enoni parturikäynnistä, aaaaah ihanaa ei tarvii olla enää minuuttiakaan yksin! Semmonen riippuvuus toisista ärsyttää jotenkin mua.
8) Älkää pelätkö en paasaa enää siitä laukun kantamisesta :D
9) Ihmiset, jotka puhuu koko ajan. Ei puhumisessa oo mitään pahaa, mutta kun yleensä ne, jotka puhuu eniten, ei sano mitään oikeasti kiinnostavaa. Suu käy koko ajan mutta sisältä on ihan joutavaa. Turhaa jaarittelua asioista, jotka ei kosketa ketään millään tavalla, ei oo millään tavalla hauskoja, ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Eikä muut ehdi sanoa väliin mitään, koska sitä sisällötöntä roskaa vaan tulee ja tulee taukoamatta.
10) Tyhmät ihmiset. Tätä tuskin tarvii selitellä.
Aaah tuntuipa hyvältä purkaa näitä patoumia. Voisin jatkaa listaa mutta ehkä tässä nyt oli nämä tärkeimmät ihmisryhmät. Nyt menen olemaan yksin :-----)
