Biip

Tämä syksy on ollut ihana! Minä tykkään tästä vielä enemmän kuin edesmenneestä kesästä. Mulla oli eilen neurologi siitä päänsärystä. Se määräs migreenilääkkeitä kokeiltavaks, mutta ei mulla ole edes viime lauantain jälkeen sattunut ja muutenkin se on helpottanut sen tyynynvaihdon jälkeen. Joka tapauksessa mulla oli tosi hyvä fiilis kun lähdin sieltä, vaikka oli ihan sateista ja harmaata ja syksyistä. Mä tunsin itsessäni koko syksyn ja lyhyttukkaisuuteni ja elämä oli hienoa.

Koeviikko on käytännössä ohi, filosofian essee pitää enää palauttaa ja keksiä siihen joku otsikko. Minun perfektionismi sai taipua laiskuuden edessä enkä jaksanut enää kirjoittaa sitä uudestaan vaikka olis vähän kaivannut jäsentelyä ja sellaista.

Mulla on ensimmäinen ajotunti torstaina. Ajoin viikonloppuna ensin meidän autolla iskän seurassa, ja se oli kamalaa. Aina kun yritin koko auto pomppi viiden metrin loikilla eteenpäin ja iskä huus EI EI EI! Heikin kanssa kokeilin seuraavana päivänä niiden autolla, ja se oli jo paljon mukavampaa ja Heikki oli puolet vähemmän stressaava. Minä olin itkun partaalla jo ennen kun uskalsin käynnistää koko laitetta, mutta eipähän jännitä enää niin paljon. Osasin vaihtaa vaihdettakin jee!

Yritän tsekkailla netistä vanhojentanssimekkoa.


Väriksi siis tulis tumman vihree. Olen enemmän jo taipunut tuon ensimmäisen hörselömmän kannalle, vaikka Heikki ja Elina kannatti alempaa. En halua missään nimessä sellasta tympeetä iltapukua millanen kaikilla nykyään on.

Nolosti ja kommentteja kalastellen: kumpi on parempi?

Aika kiehtovaa

Mietittiin tuossa yks päivä Annan kanssa, että millaiset ihmiset on kiehtovia. Minä jatkoin asian pohtimista itsekseni, kyllä minuakin kiinnostaa ihmiset vaikka olen maailman epäsosiaalisin ihminen. Mietin myös millaiset ihmiset jää mieleen, hyvässä tai huonossa mielessä.

1) Kauniit. Sille vaan ei mahda mitään, kauniit ihmiset kiinnittää huomion. Kasvoiltaan kauniit, vartaloltaan kauniit, kauniisti pukeutuvat.. Jos ihminen näyttää siltä, että se joka aamu käyttää vähintään puolitoista tuntia laittautumiseen, niin kyllä sitä tulee katseltua. Olishan se aika hienoa, jos itsekin jaksais nähdä niin paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ja sitten taas päinvastoin, jotkut ihmiset näyttää aina kauniilta vaikka kulkis jätesäkissä, ja sekin on aika ihailtavaa.

2) Rumat. Siinä missä tulee tuijoteltua kauniita niin ainakin saman verran katselen myös rumia ihmisiä. En nyt kyllä tiedä voiko tässä tapauksessa käyttää sanaa "kiehtova", mutta ainakin kiinnostava. Ihmiset tykkää myös rumuuden näkemisestä jollain tasolla. Enkä minä yleensä katsele ketään pelkän rumuuden takia, vaan mietin, mikä siitä ihmisestä tekee ruman. Haluaisin kyllä ajatella, että kaikissa ihmisissä on jotain kaunista, ja yleensä onkin, mutta joskus vaan näkee semmosia tapauksia että se kauneus ei ainakaan ulospäin näy.

3a) Överit. Eli omaa persoonallisuuttaan liiaksi korostavat. Miljoona helyä ja kaikki sateenkaaren värit meikkiin ja hiuksiin ja vaatteisiin. Tai itsensä niiteillä varpaista päälakeen kuorruttaneet punkkarit. Tai hevarit jotka ei suostu syömään kuin mustaa ruokaa. Tai uskovaiset/ateistit jotka kuuluttaa uskoaan/uskomattomuuttaan jokaiselle vastaantulevalle elolliselle ja elottomalle olennolle yrittäen käännyttää kivetkin. Tai amikset joista ei voi sanoa muuta kuin että amis. Näiden kohdalla tulee mietittyä, että miksi oi miksi.

3b) Uskovaiset ja uskonnottomat ansaitsi nyt oman kohdan. Vaikka minä en usko Jumalaan, niin minusta ääriuskovaiset on jotenkin tosi kiinnostavia. Siis semmoset, jotka oikeasti rukoilee aina ennen kuin laittaa jotain suuhunsa ja perustelee arkisia asioitakin Raamatulla ja vastustaa naispappeutta ja aborttia ja paastoaa jne. Niissä on jotenkin semmosta hassua viattomuutta ja tekopyhyyttä yhtä aikaa. Yleensä uskovaiset on kyllä tosi sydämellisiä ja herttaisia ihmisiä ja rakastan keskustella asioista sellaisten kanssa, niin pitkään kuin minua ei yritetä käännyttää. Ääriateistit taas menee sinne ärsyttävyyden puolelle, miten jollekin voi tulla niin suuri trauma jostain uskonnoista että jaksaa tuhlata energiaansa muille saarnaamiseen siitä, miten uskonnot on typeriä. Kamoon, onko se joltain pois jos toinen uskoo?

4) Oudosti käyttäytyvät ihmiset. Mulla olis tähän nyt niiiin hyvä esimerkki, mutta en uskalla kirjoittaa mitään kenestäkään tietystä henkilöstä etten ole kohta oikeudessa ja maksamassa korvauksia kunnianloukkauksesta. Mutta siis niinku ihmiset, jotka käyttäytyy oudosti. Kyllä te tiedätte. Pakkoliikkeet, neuroottisuus, kaikki tilanteeseen sopimaton ja normeja rikkova käyttäytyminen. Semmonen "mitä helvettiä tuon päässä liikkuu, miksi se tekee noin".


Vaikka ihminen näyttäis kuinka kiinnostavalta tahansa niin en minä kaikkiin kiinnostaviin haluais tutustua. Mutta ihmiset joihin haluan, on sitten..

5) Ihmiset, jotka on minulle sosiaalisia ilman mitään syytä. Nämä vetoaa minuun henkilökohtaisesti eniten. Minä en todellakaan harrasta semmosta säästä jutustelua, enkä ole aina maailman ystävällisin ihminen. Mutta jos joku siitä huolimatta haluaa olla minun seurassa, niin se on aika vau. Yleensä uudet tuttavuudet aina katoaa siinä vaiheessa kun ne huomaa, etten minä oo mikään erityisen lahjakas ja kiinnostunut keskustelemaan enon parturikäynnin suurista kustannuksista. Sitten kun joku haluaa tarkoituksella siitä huolimatta olla minun kanssa ja aloittaa keskustelun kysymällä juonko minä piimää (haha tämä nyt pääsi tähän esimerkiksi :D) niin siinä vaiheessa minä oon jutussa mukana.

6) Hauskat. Kaikki tykkää hauskoista ihmisistä mutta minulla on vaan vaatimustaso korkealla. Harvat ihmiset saa oikeasti minut nauramaan, minun huumorintaju ei aina osu yksiin muiden kanssa. Tämä vaatii samantasoista mielikuvitusta ja tietynlaista kyynisyyttä.


Muita ajatuksia herättäviä on sitten nämä ärsyttävät tapaukset. Ääriateistit mainitsin jo, mutta myös:

7) Ihmiset, jotka ei osaa olla hetkeäkään yksin. Ne, jotka näyttää suunnattoman ahdistuneilta, jos joutuu istumaan jossain vartin yksin. Tämä on niin semmonen ihmisryhmä, argh. Kauheasti vilkuilua kaikkialle, tulispa joku jonka kanssa vois jutella ihan mistä tahansa, apua toivottavasti kukaan ei nää että istun tässä yksin, hei tuolta tulee tuo menen puhumaan sille enoni parturikäynnistä, aaaaah ihanaa ei tarvii olla enää minuuttiakaan yksin! Semmonen riippuvuus toisista ärsyttää jotenkin mua.

8) Älkää pelätkö en paasaa enää siitä laukun kantamisesta :D

9) Ihmiset, jotka puhuu koko ajan. Ei puhumisessa oo mitään pahaa, mutta kun yleensä ne, jotka puhuu eniten, ei sano mitään oikeasti kiinnostavaa. Suu käy koko ajan mutta sisältä on ihan joutavaa. Turhaa jaarittelua asioista, jotka ei kosketa ketään millään tavalla, ei oo millään tavalla hauskoja, ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Eikä muut ehdi sanoa väliin mitään, koska sitä sisällötöntä roskaa vaan tulee ja tulee taukoamatta.

10) Tyhmät ihmiset. Tätä tuskin tarvii selitellä.


Aaah tuntuipa hyvältä purkaa näitä patoumia. Voisin jatkaa listaa mutta ehkä tässä nyt oli nämä tärkeimmät ihmisryhmät. Nyt menen olemaan yksin :-----)

Ravintoterapeutti Savolainen

Korvatakseni pitkää hiljaiseloa lausun pari juhlavaa sanaa laihdutuksesta. Ensimmäinen sana: se on turhaa. Toinen: se ei toimi. Oikeasti lihaville tarvitaan varmaan reiluja ratkaisuja, mutta normihoikalle lempeä hillinta on parempi kuin totaalikieltäytyminen, joka aina lopulta vain lihottaa.

Ensimmäinen sääntö:
- Kun tekee mieli jotain epätervettä, älä mieti jotain tyhmiä vesikonsteja tai odottele tiettyjä aikoja vaan syö oikeaa ruokaa. Minulle tulee aina vähän ennen nälkää makeanhimo. Ajattelen, että saan syödä mässyä jos tekee vielä mieli sen jälkeen kun olen syönyt. Yleensä ei tee mieli.

Toinen sääntö:
- Älä osta isoja karkkipusseja tai suklaalevyjä. Opettele laittamaan tarpeeksi vähän irtokarkkia pussiin ja vain silloin kun oikeasti tekee mieli, sen jälkeen kun olet syönyt jotain järkevää. Kun antaa itsensä syödä silloin kun haluaa, ei tule syötyä silloin kun ei oikeasti halua.

Kolmas sääntö:
- Syö mukavankokoisia annoksia ettei nälkä kävele vastaan. Tähtää terveelliseen.

Neljäs:
- Nauti siitä mitä syöt. Kun syödään karkkia niin sitten syödään eikä tuhlata rahoja huonoon omatuntoon.

Mulla on sattunut varmaan kaks viikkoa putkeen päähän ja nyt mietin miksi ihmeessä minä kirjoitan tänne laihdutuksesta joka ei ole laihdutusta. Hartioihin ja niskaan sattuu, mun on pakko aloittaa joku liikuntaharrastus. Vannon pistäväni tänne vielä kuvia jonakin kauniina päivänä.

Elina pahoittelee!

Anteeksi anteeksi Anna ja kaikki muutkin!

Mulla ei oo kameraa nyt hetkeen.

Ja olen kipeä. Minäkin. Yskiminen jatkuu, sain kortisonipiipun siihen vaivaan. Ja flunssa vaivaa, vedän vitamiineja ja niistän päätä tyhjäksi.

En jaksa lukea bilsan kirjoituksiin niin katson Olipa kerran elämää tunnista toiseen. Se on opettavainen sarja.

Minä panostan kunhan saan kameran takaisin ja paranen ja kirjotukset on ohi. Eli toivottavasti joskus viikon päästä.

(Millään pojalla ei siis ole mitään tekemistä tämän ajankäyttöongelman kanssa.........)

Puuroa

Oon ollu perjantaista asti jonkin tason kipeenä, ensin aattelin et jee sikainfluenssaa mut ilmeisesti kuitenkin vaan ihan tavan nuhaa. Olin tän päivän vielä kotona, kun eilen oli vielä hitusen kuumetta. Enää ei kuitenkaan oo muita oireita ku räkää nielussa ja korvat tukossa.


Viimepäivät on kulunu kauniilla naamalla ja herkällä poikalookilla (joku päivä minä vielä hommaan tähän isomman ulkoasun et mahtuu isompia kuvia). Oon ruvennu käyttämään piilareita melkeen kellon ympäri, koska nää uudet on oikeesti jopa mukavammat kun minun vääntelevät ja vääristelevät silmälasit.


Yllättävä addiktio on syntynyt myös siitä kauheesta puurobiisistä youtubessa. Minun on pakko kuunnella se pari kertaa päivässä, se on jotenkin samalla tavalla masokistisen nautinnollista kuin finnien puristaminen. Ja tästä on seurannut puuron hyötykäyttö myös oikeessa elämässä, äiti tekee sitä minulle ja se on hyvää. :) Mutta en laita maitoa koska se ei ole liian kuumaa.


Harry Potter on ollut minun seurana halki yksinäisten sairastuspäivien. Ajattelen aina edellisenä iltana että huomenna teen kaikkea kivaa, päivitän blogia ja teen läksyt, piirrän kuvistyön loppuun ja kirjotan mutta aina se jotenkin jää kun eksyn Tylypahkaan. Minä ajattelen kaiken nykyään jotenkin harrysti. Epäilen että minuun, Elinaan ja Heikkiin on iskenyt lepakonräkäherja.

Sain eilen ne kertakäyttökameralla otetut kuvat, ne on ihania! Laitan niitä tänne sit kun joskus skannata. Minun koko elämä parani kertaheitolla kun näin ne eilen, ne on niin hienoja ja ihania ja niissä on kauniit värit ja niissä on ihanaa räpsinnän rosoisuutta, mikä tekee niistä täydellisiä! Nykydigikameroilla ei saa semmosia kun ne on tarkotettu vaan perhekäyttöön että varmasti näkyy jokainen ruma yksityiskohta naamasta kun otetaan kiva kuva lapsesta ja sukulaisesta.