Live tomorrow

Minä en yksinkertaisesti osaa elää tässä hetkessä. Vastustin muutenkin tätä carpe diem -ajatusta aina siihen asti kun aloin yrittää laajentaa ajatustani. Minusta ei ollut mitään vikaa siinä, että saa järjetöntä riemua tulevaisuuden suunnittelusta ja haaveilusta. Ei se silti tarkoittanut sitä, etten olis osannut iloita päivän aikana tapahtuneista jutuista ihan siinä missä muutkin. Sitten kun luin ties minkä uskonoppien käsitystä siitä, että vain tässä hetkessä on oikein elää, minua rupes ahdistamaan.



Ensinnäkin tässä hetkessä pystyy todella elämään vain, jos on päässä joku muistihäiriö, ettei oikeasti muista yhtään mitään. Minusta elämä on kokonainen vasta silloin, kun sitä on sekä edessä että takana ja ehkä vähän myös tässä missä olen nyt. Aika kultaa muistot, mikä on hienoa. Asioita on ihana järjestellä ja muistella ja ajatella jälkeenpäin ja ajatella, että ahaa, se johtikin tuohon ja olikin tuota varten.



Tietyiltä osin carpe diemeilystä oli hyötyä minulle viime talvena, kun opin olemaan murehtimatta menneita ja ajattelemaan, ettei tulevaisuudesta voi ikinä tietää tapahtuuko jotain ikävää juttua sittenkään. Ehkä sitä hetkessä elämistä pitää osata vain käyttää oikein. Yritän aina kovasti ajatella niin kuin Elina, että lopulta asiat järjestyy, ajatteli niitä sitten edestä vai jäljestä päin vai etuperin vai takaperin tai ihan miten vaan.



Eilisen vaatteita yhdistettynä kliseefilosofian kaiveluun.

Vielä yksi...

Voi antakaa anteeksi, kaksi tekstiä samana päivänä mutta minä en voi olla juhlimatta tätä ilon päivää kun minusta on niin paljon kuvia. Mentiin kyssin ja apteekin kautta kaupunkiin ja Anna aloitti viidennen antibioottikuurin tänä vuonna, kolmannen tänä kesänä. Ostin apteekista kivoja karkkeja ja vähän lääkkeitä.

Sitten näin Elinaa pitkästä aikaa Amfeedissa eli Koffarissa ja minä olin ihan surku tämän taudin kanssa. Ostin ne mummoaurinkolasit, mitä oon katsonut siitä lähtien kun Meeri suositteli niitä minulle.

Tämän jälkeen vaan istahdettiin toripöydille ja Elina alkoi räpsiä minusta kuvia. Tämä blogi selvästi kasvattaa minua, kuvattavana oleminen ei tunnu enää yhtään puolikskaan niin pahalta kuin ennen.

Illalla nousi kuume, mutta juoksin vielä räpsäisemään kuvan Annin mummosta sitä lehtijuttua varten. Anni itse ei ehtinyt paikalle... Noh löysin siitä kuitenkin ihan kivan kuvan mikä sopi hyvästi mummon tukanväriin. Ja saanpahan ehkä enemmän rahaa.

Muoti ei sovi minulle

En oo käynyt kaupungissa varmaan sataan vuoteen, tuntuu hassulta. Kirjoitusaiheet ja kuvat ja kaikki on vähissä ja minulla on vuosisadan tauti (jälkisensuuri). Minä en kyllä keksi tähän nyt mitään asiaa. Lauantaina kuopiorokkiin elinan kanssa leikkimään sienityttöjä sateeseen.

Minä keksin eilen yöllä, kun pää viritti täynnä ajatuksia, että muoti ei yksinkertaisesti sovi minulle. Minä yritin lukea Trendiä sillä silmällä, että pitäisin niistä vaatteista ja koetin kovasti nähdä niissä jotain hienoa, mutta en minä mahda sille mitään että minua häiritsee koko ajan ajatus aivopesusta ja ympäristön vaikutuksista ja kaikista kivoista psykologisista kikoista, joilla pari ihmistä pieksää koko maailman pukeutumaan kiiltäviin legginseihin ja kantamaan nahkalaukkua (käsivarrella).

Minun periaatehan oli vähän aikaa, että periaatteet on perseestä. Mutta ehkä se on vain vähän sama juttu kuin kirjoittamisen kanssa, siitä ei vaan pääse eroon vaikka yrittäisi, ja minä en voi pitää erikoisista vaatteista ennen kun niitäon syövytetty kaksi vuotta verkkokalvoille katukuvassa ja sittenkin ärsyttää.

Uh la la laa

Olen yskinyt 1½ viikkoa, nyt syön antibioottia ja allergialääkettä ja imen astmapiippua ja vähän buranaakin nappailen nassuun. Minun tuurilla tämä loppuu just kun koulu alkaa. Mutta ehdinpähän nyt sairastaessani postata tänne miljoona kuvaa.

Annan antama worry doll, olen siirtänyt murheeni sille. Taustana ihku kassini, jonka btw sain Annalta. Kaikki opettajat tykkää siitä, ruotsin opettaja on useammankin kerran kehunu sitä. Onhan se aika päheä. Alla koko kassi ja minä (no shit sherlock).

Lompakkoni tuunasin jesarilla, se oli ihan rämä ja kolikot tippui joka puolelta ulos niin se sai Elinan jesarikäsittelyn. Edelliselle lompakolle kävi samalla tavalla, sen tosin teippasin ihan sen takia, että se oli vaaleanpunainen wannabe-käärmeennahkainen (=halpis muovilompakko) ja keksin kokeilla jesaria. Tätä nykyistä en jaksanu ihan kokonaan päällystää mutta ne rikkinäisimmät kohdat korjasin.

Perjantaina kävin Allun kanssa kattomassa Brünon, se oli aika mielipuolinen leffa. Mutta tykkäsin :D Huonoa irstasta huumoria. Unohdin ottaa kuvan karkkipussista yyyh.

Lauantaina ostin rintsikoita, alennuksesta kolmet yhteensä 30€. Myyjä ihastui tuohon väriyhdistelmään, sanoi että oikein iloinen mieli tulee. Tuossa kuvassa ei kyllä näy se ihana kirkkaankeltainen kun tuo pitsi sattuu just tuohon.

Vähän söpöyttä elämään.

Ja vähän lisää söpöyttä, Anna on niin hurmaava vaikka peittääkin hymynsä puhelimella.

Minun tyylimoka: skeittikengät. Nämähän oli muodissa kun oltiin ala-asteella. Minä en oo päässy siitä muodista vieläkään yli, vaikka kaikki inhoaa skeittikenkiä nykyisin. Ne vaan on niin mukavat ja minusta ne näyttää kivalle! No joo nuo ei oo pahinta sämpylämallia mutta silti. Mietin joskus viime keväänä tosi pitkään millaiset kengät ostaisin ja lopulta päädyin näihin, eikä oo tarvinnu katua. Pääkallot on kyllä turhat :D

Ja vielä ihana kuva meistä iihiihihihih.

Kukkatukka

Kauhea väsymys. Siskolla oli tänään polttarit, ja porukka lähti vasta äsken jatkoille keskustaan. Selkään sattuu ja silmät katsoo kieroon ja maha on niin täynnä ruokaa ja karkkia ja suklaata että ei voi oikeastaan valittaa. Oli meillä ihan hauskaa, vaikka se porukka olikin sellasta pyöreesti 30v-luokkaa.

Ens viikolla olis ollut tarkoitus lähteä Ahvenanmaalle äidin kanssa. Heikki lähtee sittenkin vasta nyt sinne sedälleen töihin ja tulee viikon päästä takaisin, eli minä olisin voinu just ja just sitkutella hengissä siellä Ahvenanmaalla pyöräillen punaisilla teillä ja katsellen saaristoa. Vielä ihanampi idea oli, että Heikki olis tullut mukaan, mutta luultavasti se ei onnistu eikä koko matkakaan. Syitä siihen on noin miljoona.

1. Keskiviikkona pitäis saada kirjoitettua loppuun juttu Etelä-Saimaaseen.
2. Haastateltavat on jossain ja tulee joskus takaisin.
3. Itse olen silloin Ahvenanmaalla.
4. Toimittaja, joka hoitelee sitä nuortensivua, palaa koneen ääreen vasta tiistaina, eli uutta kirjoittajaa ei siihen tilalle ehdittäis saada.
5. Lauantaina pitäis viimestään olla takaisin Kuopiossa rokkikokkiin.
6. Enää ei luultavasti enää ehditä/jakseta ajatella ja järjestellä, Heikki varsinkaan.
7. Jos lähdettäisiin, minun pitäis huomenna repiä jostain hätähaastateltavat ja kirjoittaa se juttu ja lähettää. Sen lisäks pitäis pakata ja varata liput ja hoitaa kaikki.

Nyt alan vähitellen tajuta, että se reissu ei todellakaan taida onnistua. Voi perse.


Polttariporukalle jaettiin pinkit kukat ja minä tein niistä taidetta.

Sata päivää ja vain yksi yö

Ääääääkh kuolemaväsymyspläätappo. Maalattiin äidin kanssa viis tuntia kuistia ja nyt väänsin vielä silmät kierossa nämä kuvat photoshopilla näyttelykuntoon. Minun kuvanmuokkausperiaatteet vapisee ja alkaa kadota olemattomiin mutta kun minä pidän kauniista kuvista. ): Ja periaatteet on perseestä kuten Heikki sanoo.

Tapahtui tiistaina? Tapasin paria yläastekaveria pitkästä aikaa, oli tosi mukavaa ja pitää nähdä joskus uudestaankin. Elinan mielestä näytettiin kaikki samalta, kun meillä oli kaikilla lyhyt tumma tukka. Minäkin kyllä koko ajan sekoitin Meerin ja Anun toisiinsa.

Ostin torilta intiaanimiehen näköiseltä mieheltä kurpitsakaulakorun. Kun olin maksanut tajusin että siinä on vähän turhan lyhyt hihna. Pitää yrittää joskus viritellä jotain omaa ratkaisua.

Lähetysmaakaupasta löytyi pieni läjä söpöjä huolinukkeja. Pistetään tyynyn alle ja murehtivat huolet minun puolesta. Eivät kyllä vieneet huolia minnekään vaan lähinnä toivat uusia.

Uusi päiväkirjakin tuli viimein hankittua. Näitä Paperblankseja tai niitä, kalliita kuin mitkä mutta ihania. Rakastan sitä paperia ja kansia ja kaikkea, täydellistä kirjoitettavaa.

Meerin ja Anun jälkeen siis Elinaa. Tsippailtiin Valkeiselle etsimään ihmisiä mutta siellä ei ollut ketään.

Anna päättää hypätä kiveen.


Elina näyttää söpöltä kuten aina.

Elinan jälkeen Heikkiä. Kuolemanälkä, olin syönyt vain kaksi leipää ja puolikkaan leivoksen. Heikki laittoi nuudeleita ja uunimakkaraa ja oli hyvää, vaikka nuudelit alkaa kohta tulla korvista.

Heikki taiteili viestin käsivarteen.<3

Minun pitäis hankkia uudet silmälasit mutta en jaksa enkä uskalla. Inhoan sitä hankintaprosessia tai lähinnä valitsemista, koska ne on naamassa niin ratkaiseva juttu. Inhoan tämänhetkisiä siksi, että en näe mitään sivuille liian paksujen sankojen takia, ja linssit vääristää laidoilta. Ja koska Anna on sattumalta ripauksen sokeampi kuin valtaväestö ne linssit on about 5 senttiä paksut ja pistää silmään. Mutta toisaalta hengettömät sopii mulle helposti, ja isojen jättisuurien pelleilylasien hankkiminen on aika iso askel mutta toisaalta minä tiedän että hankin sellaiset kuitenkin.

Tässä lievää puhetta Annan näköongelmista. Kokonaisuudessaan taisin muuten sekoittaa pari päivää toisiinsa. Uudet piilaritkin pitäisi saada. Nukkumaan -->

Ihan pirun saamaton Elina

Anna väitti minua saamattomaksi kun en kirjoita tänne. Mutta kamoon mistä minä kirjoittaisin kun en koskaan tee mitään, haluaako joku nähdä kuvia kun syön metukkaa aamupalaksi ja menen sitten katsomaan telkkaria. Kerronpa siis 50 tylsää asiaa minusta, kuvia ei ole eikä tule.


1. En tule erityisen varakkaasta perheestä. Minulla ei ole omaa konetta, ei varaa ajokorttiin eikä todellakaan omaan kämppään muuttamiseen.

2. En seurustele.

3. Inhoan shoppailua, se ahdistaa minua suuresti. Yksin saattaisin selviytyä vaatekaupassa mutta muiden kanssa se on silkkaa tuskaa. En vaan jaksa sitä kun ihmiset hiplaa jokaista vaatetta ja miettii 10 minuuttia ostaako vai eikö osta ennen kuin siirtyy seuraavan vaatteen kohdalle ja sitten kerää kasan vaatteita ja menee puoleksi tunniksi sovituskoppiin jahkailemaan. Minulle se on heti joko kyllä tai ei, harvoin jaksan edes sovittaa.

4. En harrasta mitään.

5. En osaa soittaa enkä laulaa. On minulla kitara mutta en ole vielä opetellut soittamaan. Laulamista muiden kuullen taas kammoan paljon, en ole ala-asteen jälkeen laulanut kuin satunnaisesti yksin jonkun biisin mukana.

6. En ole hyvä missään urheilulajissa. En ole nopea, en ole ketterä, en ole voimakas.

7. En syö lautasmallin mukaisesti.

8. Tukkani on oikeasti maantienharmaa/ei minkään värinen ja ohut. Myös kulmakarvani ovat oikeasti ihan olemattoman vaaleat.

9. Minulla on pienet tissit. Karu totuus.

10. Minulla ei ole paljoa kavereita, ja ne kaverit joita minulla on, eivät tule kauhean hyvin toimeen keskenään. Eli en liiku koskaan porukalla missään.

11. En välitä baarissa käymisestä. Se limainen pyllynkeikuttelu oksettaa minua.

12. Olen sosiaalisesti lahjaton, en pidä ihmisistä enkä osaa olla muiden kanssa. En jaksa kuunnella muiden juttuja enkä tunne kuuluvani joukkoon.

13. Huoneeni ei ole erityisen sisustuksellinen, ei siellä käy koskaan kuin minä niin ei sillä ole väliäkään.

14. Olen huono uimari, koska pelkään vettä.

15. En ole koskaan käynyt festareilla. Se tosin korjaantuu jo parin viikon päästä.

16. En halua ihmisiä kotiini, ahdistun vieraista. Kammoan ovikellon ääntä.

17. Olen kalpea ympäri vuoden, en rusketu kesäisin ja en oikeastaan haluaisikaan. Olen kuullut liikaa kauhutarinoita auringon vaikutuksesta ihoon. Haluan pysyä rypyttömänä.

18. Olen flegmaattinen. Minulle se on aina ihan sama ihan sama ei sillä ole väliä sano sinä.

19. Inhoan muoti-ilmiöitä ja ylipäätään sanaa muoti.

20. Inhoan sitä, että kaikki ihmiset pukeutuvat samalla tavalla, silti viihdyn itse hupparissa ja farkuissa. Leggingseistä en pidä yhtään, minä ihan oikeasti katselisin kadulla mieluummin "huonoja" reisiä kuin niitä kalsareita kaikkiin mahdollisiin asuihin yhdistettynä. Ja isot nahkalaukut näyttää pahalta. Ja ballerinoistakaan en tykkää. Mutta yritän kovasti pitää suuni kiinni, koska näköjään hyvin suuri osa ihmisistä pitää näistä asusteista ja he saavat niitä käyttää ja en väitä olevani yhtään sen parempi ihminen. Rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto.

21. Olen laiska laittamaan hiuksiani, kuolisin jos minulla olisi tukka jonka joutuisi pesemään ja kuivaamaan ja muotoilemaan joka aamu.

22. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa, tupakointia en ymmärrä lainkaan.

23. Minulla ei ole hienoa kameraa, otan kuvia tavallisella digipokkarilla joka sekin on oikeastaan isäni. En tunne suurta himoa valokuvaamista kohtaan.

24. Olen laiska, en tee mitään jos ei ole ihan pakko. Menen sieltä missä aitaa ei ole. Olen niin laiska, että usein olen nälkäinen koska en vaan jaksa laittaa ruokaa.

25. En ole kovin tunteellinen.

26. Olen kiukkuinen ja inhottava eli tatti otsassa kun olen nälkäinen.

27. Olen huono riitelijä, en osaa olla vihainen vaikka pitäisi.

28. Inhoan kilpailemista, en ole koskaan voittanut mitään. Minulle on ihan okei sopia että olen häviäjä ja antaa toisten kieriä ylpeydessään.

29. Minulla on aina kylmä tai kuuma.

30. Olen liikaa koneella, eipä ole muutamaan tekemistä. Koneella voi sentään mesettää niin ei ihmissuhteet kuole ihan kokonaan.

31. Minulla ei ole mitään erityistaitoja, en ole missään parempi kuin muut. Kaikessa joko huono tai ihan okei.

32. En ole koskaan ollut lentokoneessa.

33. En ole häissäkään ikinä ollut.

34.Enkä ole koskaan pitänyt vauvaa sylissä tai edes tuntenut pieniä lapsia.

35. Minulla ei ole mitään hajua mitä teen lukion jälkeen, mikään ala ei kiinnosta. Kaikki mikä tuntuu edes mahdolliselta on sitten liian saavuttamattomissa.

36. Inhoan sitä kun ihmiset kantavat laukkua käsivarrella. Se aiheuttaa minussa sisäisiä tulivuorenpurkauksia ja salamointia, MIKSI SITÄ EI VOI KANTAA NORMAALISTI, MIKSI PITÄÄ OSTAA LAUKKU JOTA EI VOI KANTAA OLALLA, MIKSI OI MIKSI?!

37. Kammoan reikiä. Anna yrittää aina väkisin etsiä reikiä jotka ällöttäisivät minua.

38. En ole ihmisistä mustasukkainen. Ruuasta olen liian mustasukkainen. Minun pullaan ei kosketa, onko selvä?

39. Minä en tiedä mitä on zumbaaminen.

40. En luen muotiblogeja kuin satunnaisesti, muiden vaatteet ei kiinnosta minua.

41. Kävin protun. En ole silti kasvissyöjä, en ole minkään sortin hippi, minulla ei ole poliittisia mielipiteitä, ei edes rastoja. Enkä mennyt appariksi.

42. Inhoan koulua mutta olen silti hyvä oppilas. Kaikki tosin jää aina viime tippaan.. Ei kannata jättää poissaolojen selvittämistä viimeiseen koulupäivään kevätjuhlan jälkeen kun kaikki ovat lähteneet jo lomalle. Mutta teen läksyni ja luen kokeisiin.

43. Puren kynsiäni aina joskus.

44. Käytän vaatteita tosi pitkään. Nykyiset farkut olen ostanut joskus 4-5 vuotta sitten ja ajattelin värjätä uudelleen mustiksi niin ei tarvitse ostaa uusia vielä aikoihin. Niin pitkään kuin säilyy ehjänä niin kelpaa minulle, en ymmärrä sitä ajattelutapaa että pitäisi ostaa uusia vaatteita vaan sen takia että ne on uusia.

45. Minä ihan oikeasti rakastan kouluruokaa. Minulla on ikävä sitä kesäisin. Rakastan sitä, että saa joka päivä mennä ilmaiseksi syömään hyvää ruokaa (minusta se on yleensä aina ihan mielettömän hyvää) ja ei tarvitse itse edes kuoria perunoita, kerää vaan lautaselle ruokaa ja menee syömään. Eikä tarvitse tiskatakaan itse.

46. Saan harvoin postia, toisinaan protu-lehden mutta sitäkään en varmaan enää pitkään saa kun en oo maksanu jäsenmaksua pariin vuoteen.

47. En ole koskaan lämmennyt huulikiilloille, ne on tahmaisia ja haisee pahalle ja maistuu pahalle eikä pysy huulissa viittä minuuttia.

48. Nauran elokuvissa väärille asioille, en niille hauskoille jutuille mille muut nauraa.

49. En tykkää salmiakista. Minusta se vaan ei ole hyvää.

50. Minulla on oudot korvat joihin ei voi laittaa tavallista rustolävistystä ja olen aina inhonnut korviani. Kykenen kuitenkin elämään niiden kanssa.

Someday out of the blue

Tässä on varmaan kohta pelkästään minun kirjoituksia, koska tuo Elina on niin saamaton. Toisaalta minä luistan jälleen siitä joka toinen päivä -säännöstä, mutta ehkä siitä voitais neuvotella...

Heikki tuli tänään takaisin ja päivä oli muutenkin ihana. Minä olin illalla vapaasti onnellinen ilman sen kummempia kiemuraisia ajatuksia. Iskelmältä muuten oikeesti tulee hyvää musiikkia ainakin yöllä. Kaikkia vanhoja huippuja eikä tod mitään iskelmää.

Noudatin kuvissa jotain palaneen sinisen linjaa. Ja piti ottaa yksi pakollinen nahkiskuva ilman mitään sen suurempia järkiselityksiä.
Alla: Minä alan olla sataprosenttisesti hooämmää. Itkettää.

Isomummon kello, joka on pysähtynyt siihen kolmen tienoille mutta toimii silti mukavasti keltaisen paidan kanssa.

Sukulaisen peevelit toi törkeän kasan karkkia. Laatikosta on yliluonnollisesti huvennut jo puolet. Minä epäilen että se Annan kumma ruokahaluttomuus alkaa kadota. Pe-la pellillinen muffinsseja, su irtokarkkia ja pop-cornia ja TUO, tänään samalla meiningillä. Minusta tulee lihava mutta ei se haittaa.

Vanha, huomatkaa pitkät hiukset. Minä imen siltä sielun.
<3

100!

JEE Vastuun Raja juhlii ja heittää volttia, ensimmäiset sata vierailijaa ja kolme tilaajaa (joista itse olen vahingossa yksi) on purkissa! Sadas kävijä oli IP a91-152-104-62.elisa-laajakaista, saa Annalta suukon jos tulee hakemaan.



Kannattaa äkkiä sillä Heikki palaa huomenna Ilosaaresta.

Borellioosi

Aamiainen. Keltainen pelottava juttu leivän päällä on munakasta, oli hyvää. Mintunvihreässä Nipsu-mukissa teetä.

Kiire-kävellessä räpsäisty kuva Elinasta ja sen tukasta, joka on kaunis.

Käytiin Elinan kanssa katsomassa se uusin Potter. Oli minusta parempi ainakin kuin edellinen, tai sitten se johtui vain siitä, että koko sarjasta juuri kutoskirjasta muistan kaikkein vähiten. Vannoutuneena potterkirjafanaatikkona vertailen aina elokuvaa kirjaan, ja pienikin poikkeavuus on raskaan sarjan virhe.

Leffan jälkeen menin meidän kaupunkikämpälle nukkumaan ja pakoilemaan kuistinmaalausurakkaa. Kotona löysin reidestä punkin iuuh! Urheasti ajattelin, että jos kissat sen poiston kestää niin kestän minäkin. Eikä se edes sattunut paitsi vähän jälkeenpäin, kun äiti oli nipsaissut sen punkkipihdeillä irti. Olisinpa älynnyt ottaa siitä kuvan.

Nyt istun läppäri reisillä olohuoneella, katson toisella silmällä Oopperan kummitusta ja ikävöin heikkiä. Musti-kissa nukkuu jotenkin nurinperin äidin sylissä. Toisen, irtonaisen punkin poimin käsivarrelta (kiitos Mustin<3).

Ikäväkuva<3

Onnelliset hiukset

Minä sorruin kuitenkin lopulta takaisin punaiseen. Kovasti yritin päästä eroon siitä, mutta ikävä yllätti. Nyt tukkani on taas punaruskea ja ihana ja minulla on kaunis olo. Inhottaa vaan kun aina värit kulahtaa niin nopeasti, muutama pesu niin lopputulos on taas kaikkea muuta kuin punaruskea. Vaikka minä jaksan pestä hiuksia vain pari kolme kertaa viikossa ja käytän värjättyjen hiusten aineita!

Innostuin lipaisemaan juoksijan varpaita.

Ystäväni Tontun (hahaa, minulla on toinenkin ystävä!) kanssa nauroimme Brahenpuistossa. Sitten iski ihan mieletön kaatosade ja jouduttiin juoksemaan kotiin.

Ostin myös suoristusraudan tässä eräänä päivänä, se on aika kuuma vehje. Siis kun se on semmonen suoristaja/muotoilija ja puolet koko laitteesta kuumenee ihan pirun kuumaksi niin minähän onnistun vaan polttamaan sormeni. Mutta kyllä se ihan kivasti suoristaakin, tukasta tulee sileä ja kiiltävä.

http://imagecache.asos.com/inv/K/9/232/199729/White/image1xl.jpg

Niinku tuommonen, eli joku Vidal Sassoon mikälie. Olipa muuten vaikeaa löytää kuva oikeasta laitteesta.

Tampereen teini

Nyt se on tapahtunut. Minä ostin nahkatakin. Tosin voin puolustautua sillä että se on pari kertaa laadukkaampi kuin ne H&M:n muovipussit, ja minä näytän vähän rokimmalta koska lyhyt tukka. Ja se maksoi ehkä myös vähän ehkä enemmän myös. Äiti on käytännöllinen lisä ostosreissuilla.


Nahkatakki, JC, 130e

Alennusmyynnistä löytyi seitsemästäkympistä kahteenkymppiin tiputettu paita, joka alushameen kanssa toimii mekkona.

Harmaa paita, 20e, JC

Minulla oli tärisyttävä ostoshimo ainakin kuukauden, ja sitten kun viimein pääsin sinne Tampereelle, minun teki mieli säästää kaikessa aina äidin rahoista lähtien. Hommasin kuitenkin vielä villin ihanat legginsit ja kotona vääntelin jalkani muotibloggari-länkisääriasentoon hyödyntäen Ian tuolikikkaa.


Leggingsit, 15e, Indiska



Elina epäilee, että minä alan kohta kantaa kassia käsivarrella.

Anna tuu takasin

Olen ollut vähän hukassa kun Anna karkasi Tampereelle. Olen linnottautunut peiton alle piiloon maailmalta. Seuranani aika paljon Ozia, parasta tv-sarjaa ikinä<3>

Ostin 3. ja 4. seasonin ja rahaa paloi taas ihan liikaa mutta kun se sarja vaan on niin parhautta.

Tein myös uroteon ja siivosin vaatekaappinikin, kasasin kaikki vaatteet lattialle ja lajittelin käytettävät ja ei-käytettävät erikseen. Ei-käytettävät päätyivät sängyn alle laatikoihin ja käytettävät takaisin kaappiin. Kaappeihin. Mulla on kauhea kasa t-paitoja joita en käytä koskaan, semmosia vähän liian pieneksi jääneitä, joita ei kuitenkaan tee mieli heittää pois. "Kun saattaa tarvita joku päivä jos KAIKKI muut on likaisia!" Huoh.

Tuotakaan päällimmäistä oranssia tuubitoppia en ole käyttänyt koskaan. Vois myydä kirpparilla kaikki pois.

Ikävä ajaa minut tällaisiin äärimmäisiin tekoihin :D

Btw

Niin että meidän Myy on oikeasti tosi lempeä kissa.