Borellioosi

Aamiainen. Keltainen pelottava juttu leivän päällä on munakasta, oli hyvää. Mintunvihreässä Nipsu-mukissa teetä.

Kiire-kävellessä räpsäisty kuva Elinasta ja sen tukasta, joka on kaunis.

Käytiin Elinan kanssa katsomassa se uusin Potter. Oli minusta parempi ainakin kuin edellinen, tai sitten se johtui vain siitä, että koko sarjasta juuri kutoskirjasta muistan kaikkein vähiten. Vannoutuneena potterkirjafanaatikkona vertailen aina elokuvaa kirjaan, ja pienikin poikkeavuus on raskaan sarjan virhe.

Leffan jälkeen menin meidän kaupunkikämpälle nukkumaan ja pakoilemaan kuistinmaalausurakkaa. Kotona löysin reidestä punkin iuuh! Urheasti ajattelin, että jos kissat sen poiston kestää niin kestän minäkin. Eikä se edes sattunut paitsi vähän jälkeenpäin, kun äiti oli nipsaissut sen punkkipihdeillä irti. Olisinpa älynnyt ottaa siitä kuvan.

Nyt istun läppäri reisillä olohuoneella, katson toisella silmällä Oopperan kummitusta ja ikävöin heikkiä. Musti-kissa nukkuu jotenkin nurinperin äidin sylissä. Toisen, irtonaisen punkin poimin käsivarrelta (kiitos Mustin<3).

Ikäväkuva<3