Live tomorrow

Minä en yksinkertaisesti osaa elää tässä hetkessä. Vastustin muutenkin tätä carpe diem -ajatusta aina siihen asti kun aloin yrittää laajentaa ajatustani. Minusta ei ollut mitään vikaa siinä, että saa järjetöntä riemua tulevaisuuden suunnittelusta ja haaveilusta. Ei se silti tarkoittanut sitä, etten olis osannut iloita päivän aikana tapahtuneista jutuista ihan siinä missä muutkin. Sitten kun luin ties minkä uskonoppien käsitystä siitä, että vain tässä hetkessä on oikein elää, minua rupes ahdistamaan.



Ensinnäkin tässä hetkessä pystyy todella elämään vain, jos on päässä joku muistihäiriö, ettei oikeasti muista yhtään mitään. Minusta elämä on kokonainen vasta silloin, kun sitä on sekä edessä että takana ja ehkä vähän myös tässä missä olen nyt. Aika kultaa muistot, mikä on hienoa. Asioita on ihana järjestellä ja muistella ja ajatella jälkeenpäin ja ajatella, että ahaa, se johtikin tuohon ja olikin tuota varten.



Tietyiltä osin carpe diemeilystä oli hyötyä minulle viime talvena, kun opin olemaan murehtimatta menneita ja ajattelemaan, ettei tulevaisuudesta voi ikinä tietää tapahtuuko jotain ikävää juttua sittenkään. Ehkä sitä hetkessä elämistä pitää osata vain käyttää oikein. Yritän aina kovasti ajatella niin kuin Elina, että lopulta asiat järjestyy, ajatteli niitä sitten edestä vai jäljestä päin vai etuperin vai takaperin tai ihan miten vaan.



Eilisen vaatteita yhdistettynä kliseefilosofian kaiveluun.