Puuroa

Oon ollu perjantaista asti jonkin tason kipeenä, ensin aattelin et jee sikainfluenssaa mut ilmeisesti kuitenkin vaan ihan tavan nuhaa. Olin tän päivän vielä kotona, kun eilen oli vielä hitusen kuumetta. Enää ei kuitenkaan oo muita oireita ku räkää nielussa ja korvat tukossa.


Viimepäivät on kulunu kauniilla naamalla ja herkällä poikalookilla (joku päivä minä vielä hommaan tähän isomman ulkoasun et mahtuu isompia kuvia). Oon ruvennu käyttämään piilareita melkeen kellon ympäri, koska nää uudet on oikeesti jopa mukavammat kun minun vääntelevät ja vääristelevät silmälasit.


Yllättävä addiktio on syntynyt myös siitä kauheesta puurobiisistä youtubessa. Minun on pakko kuunnella se pari kertaa päivässä, se on jotenkin samalla tavalla masokistisen nautinnollista kuin finnien puristaminen. Ja tästä on seurannut puuron hyötykäyttö myös oikeessa elämässä, äiti tekee sitä minulle ja se on hyvää. :) Mutta en laita maitoa koska se ei ole liian kuumaa.


Harry Potter on ollut minun seurana halki yksinäisten sairastuspäivien. Ajattelen aina edellisenä iltana että huomenna teen kaikkea kivaa, päivitän blogia ja teen läksyt, piirrän kuvistyön loppuun ja kirjotan mutta aina se jotenkin jää kun eksyn Tylypahkaan. Minä ajattelen kaiken nykyään jotenkin harrysti. Epäilen että minuun, Elinaan ja Heikkiin on iskenyt lepakonräkäherja.

Sain eilen ne kertakäyttökameralla otetut kuvat, ne on ihania! Laitan niitä tänne sit kun joskus skannata. Minun koko elämä parani kertaheitolla kun näin ne eilen, ne on niin hienoja ja ihania ja niissä on kauniit värit ja niissä on ihanaa räpsinnän rosoisuutta, mikä tekee niistä täydellisiä! Nykydigikameroilla ei saa semmosia kun ne on tarkotettu vaan perhekäyttöön että varmasti näkyy jokainen ruma yksityiskohta naamasta kun otetaan kiva kuva lapsesta ja sukulaisesta.